Case: Avarn järjestyksenvalvojat
Kaikki järjestyksenvalvojat eivät oikeasti olleet tehneet mitään väärää – vaikka toisin voisi uutisoinnista päätellä
Julkisuuttakin paljon saaneessa rikostutkinnassa, jossa lukuisia pääkaupunkiseudulla toimivia järjestyksenvalvojia syytettiin eriasteisista väkivalta- ja muista rikoksista, lakimiehemme avusti yhtä syytetyistä.
Itä-Uudenmaan käräjäoikeus antoi tuomion 1.2.2024 ja jotkut tekijät saivat pitkiäkin vankeustuomioita. Lakimiehemme avustettavana ollut järjestyksenvalvoja vapautettiin kaikista syytteistä kuten usea muukin syytteeseen joutuneista. Tällä hetkellä (maaliskuun alku 2024) tuomio ei ole vielä lainvoimainen.
Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden tiedote tuomiosta täältä.
Keskustelu on keskittynyt uhrien oikeuksiin ja kokemuksiin, mutta otan tässä vähän kantaa myös syytetyksi päätyneen asiakkaani näkökulmaan.
Tutkinnan alussa jo tuli videotallenteiden perusteella selväksi, että asiakkaani ei ollut pahoinpidellyt ketään. Syytteet perustuivatkin syyttäjän näkemykseen kaikissa tapauksissa siihen, että asiakkaani oli jotenkin paikalla olollaan ja omalla toimimattomuudellaan osallistunut pahoinpitelyyn. Osa syytteistä oli myös selvästi virheellisiä ja niistä näkyi, että syyttäjillä oli kädet täynnä töitä ja parempi oli ”nostaa syyte ja jättää käräjäoikeuden ratkaistavaksi, koska sillä on ratkaisupakko” (tämä opetettiin itselleni ollessani syyttäjänä).
Onneksi käräjäoikeuden kokoonpano kykeni arvioimaan tilanteen oikein.
Kuitenkin, jo tutkinnan alussa heti ensimmäisen kuulustelun päätteeksi, itä-Uudenmaan poliisi peruutti asiakkaani oikeuden toimia vartijana ja järjestyksenvalvojana. Tästä tietysti valitettiin kaikilla mahdollisilla oikeussuojakeinoilla. Harmillisesti ensin Helsingin hallinto-oikeus hylkäsi poliisin päätöksen täytäntöönpanokiellon ja lopulta vielä käytti kumileimasinta ja katsoi, että poliisilla oli oikeus ottaa luvat pois ihan vain siksi, että poliisi oli päättänyt aloittaa esitutkinnan. Käytännössä siis tilanne oli se, että poliisi oma-aloitteisesti käynnisti tutkinnan, päätti epäillyt ja rikosnimikkeet ja otti luvat pois. Hallinto-oikeus ei kyennyt kyseenalaistamaan tässä menettelyssä mitään kummallista. Ymmärrän kyllä, että oikeus on sokea -valitettavasti.
Mitä tästä seurasi asiakkaalleni?
Asiakkaani on kouluttautunut ammattiinsa ja käyttänyt siihen 3 vuotta. Hän ei ole aiemmin ollut epäiltynä saati syytettynä missään asiassa. Lähijunissa ja lähiliikenneasemilla järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito ei varmasti ole niitä hohdokkaimpia leivisköitä eikä asiakkaat pääsääntöisesti taida kädestä pitäen kiitellä.
Kun hänen oikeutensa harjoittaa ammattiaan (joka on muuten perustuslaissa suojattu oikeus) peruutettiin, menetti hän työnsä ja toimeentulonsa ja on ollut siitä saakka työtön. Asian käsittely on tätä kirjoitettaessa kestänyt n. 10kk, joka on toki vallan sukkelaa ottaen huomioon tuomioistuinten keskimääräiset käsittelyajat. Vielä asia ei kuitenkaan ole lopussa, sillä vasta myöhemmin tiedetään, valittavatko syyttäjät myös asiakkaani osalta ja jos valittavat, niin myöntääkö hovioikeus jatkokäsittelyluvan.
Joka tapauksessa asiakkaani on jo kärsinyt melkoisen rangaistuksen teoista joita hän ei ole tehnyt.
Tuomioistuimen hitaus ei ollut tässä asiassa ongelmana. Suurempi ongelma oli, että -mahdollisesti julkisuuden paineesta johtuen- itä-Uudenmaan poliisi kategorisesti peruutti järjestyksenvalvojien luvat vaikka on täysin päivänselvää, että näin ei oltaisi normaalitilanteessa toimittu. Eihän esim. Elokapinan mielenosoituksen hajottamiseen osallistuneita poliisejakaan pidätetty virantoimituksesta.